Olen jo hyvän tovin miettinyt, aloittaako tämä vaiko ei. Kuten huomata saattaa, päädyin vaihtoehtoon A).

Tosiaan, kuten kuvauksessa kerroin, olen 23 vuotias, ja sairastan monirakkulaisia munasarjoja. Ne hidastavat raskaaksi tulemista aivan liikaa. Asun miesystäväni (Kutsuttakoon häntä vaikka täällä J:ksi), kahden koiran srkä kolmen rotan kanssa. Elämäni on todella tapahtumarikasta kotona, mutta sisällä on kaihertanut jo vuosia tunne että jotain puuttuu.

Jotain, jota ei noin vain tehdä tai hommata. Jotain kaunista. Ja se jotain on lapsi.

Nyt tosin, saatan olla raskaana, ja jos olen, voin sen vilpittömästi sanoa että emme ole vielä kerenneet edes yrittää. J haluaa kyllä lapsia, sitten joskus, mutta ei ymmärrä että vaikka olen nuori niin biologinen kelloni on kuin aikapommi. Se räjähtää ja lakkaa toimimasta milloin tahansa. Gyneltä sain ennusteeksi että parhaat mahdollisuuteni saada lapsi olisi ennen 26-vuotis syntymäpäiviäni. Siitä tiedosta järkytyin. Mutta vielä enemmän järkytyin tiedosta että voin silti saada lapsia. 

16-vuotiaasta saakka olen elänyt tiedossa etten voi koskaan lisääntyä. Niin ovat lääkärit kertoneet.

Mutta tosiaan, tämä blogi sisältää mm. Suunnitelmia, haaveita, yrityksiä ja tunteita. Vahvoja tunteita. Perjantaina (ylihuomenna) menen labraan teetättämään raskaustestin, ja maanantaina saan vasta tietää tulokset. Tulen hulluksi!